Hyvää synttäriä Blogi!

Valkoiset alppiruusuni kukkivat blogin yksivuotissynttäreiden kunniaksi.

Tänään tulee päivälleen vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin pitämisen. Ajattelin silloin, että saapa nähdä, miten kauan jaksan, että löytyykö aiheitakaan. Hyvin on löytynyt. Päin vastoin kokoajan on tunne, blogiin ehtii kirjata vain pieniä yksittäisiä asioita. Puutarhassa tapahtuu niin paljon!

Huomaan, että tästä blogista on tullut minulle tärkeä. Tulen levottomaksi, jos postausten välille tulee liian pitkiä taukoja. En siksi, että bloggaamista tarvitsisi "suorittaa" vaan siksi, että se antaa iloa ja elämänhallinnan tunnetta. Kun elämä on muuten välillä niin tiuhaan ohjelmoitua kaikella muulla kuin itse valitsemillani asioilla, blogi ja puutarha ovat omaa aluetta. Kun luen omia vanhoja postauksiani, tulee tunne, että hei, olen mä tonkin ehtinyt ja tuon, ei tämä elämä sittenkään ole yhtään hassumpaa.

Myös laikkukirjokanukat aloittelevat ilokseni kukintaa. Tosin ei näitä kukkien takia kasvateta vaan koristeellisten lehtien. Ne ovat ihanan heleän värisiä koko kesän. Olen istuttanut kanukoita tuijien pariksi kahteen eri paikkaan. Niiden värit korostavat hyvin toisiaan. Jostain puutarhakirjasta opin, että puutarhassa pitää olla rytmiä - ja rytmi tulee toistosta.

Draamaprinsessat

Särkynyt sydän tanssii hekumallisesti ilta-auringossa.

Joskus tuntuu, että puutarhalla on oma persoona. On päiviä, kun se on tympeän harmaa eikä viitsi mitään. Useimmiten se on viehkosti hempeä. Mutta tänään se oli viettelevä, dramaattinen - kohtalokaskin. Nekin kasvit, jotka yleensä ovat lällyn tyttösöpöjä näyttivät tänään intohimoisen minänsä.

Melkein sydän pysähtyi, kun purin kuvat kamerasta. Tämä ei ole photoshoppaus, vaan otettu ulkona meidän vihreässä puutarhassa ihanana aurinkoisena päivänä. Katsos mokomaa, White triumphator ei olekaan mikään viaton seinäruusu. Se söi kaikki värit, jotta saa loistaa huomion keskipisteenä kuin viimeinen jumalatar.

Carnaval de nice viettelee lyhyessä salsahameessaan. Voitko kävellä ohi kääntämättä päätäsi?

Kirsikan kukka, viattomuuden symboli. Miksi sinäkin olet tänään jotenkin hyökkäävä?

Lilac perfection ei halua itsestään sievää kuvaa vaan sellaisen, jossa sen olemus saa särmää. Se on muuttunut päivä päivältä suuremmaksi ja upeammaksi. Se on jo pionin kokoinen.

Ojan rinteessä on armeijameininki. Maahumalan kukkavarret sojottavat tanakasti kohti taivasta. Nukkapähkömot ja herttavuorenkilvet ovat selvästi päällystöä.

Tämä kaveri ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. En muista sen lajiketta tai milloin olen tällaisia tulppaaneita ylipäätään hankkinut, mutta se tuntuu vain kasvattavan kaverin asennetta.

Kas, sehän on aina yhtä suloinen omennankukka. Vaan jotenkin uhkaavasti sekin luimistelee.

Valkokartiokuusen tuoreet kerkät ovat hempeän vaaleanvihreät. Tai niin sitä olisi voinut luulla. Kuvassa se tahtoo olla sähäkkä neonbilehile.

Voi ihana Ollioules, sinä sentään olet tänään sievä ja säyseä.

Mutta hui - vierestä työntyy esiin julkea Queen of night. Peräännyn.

Puuhamaan penkinreuna

Vaivalla laitettiin nurmikko. Sittemmin olen kuorinut sitä neliö kaupalla joka kesä. Kuva on viikon takaa työn alkuvaiheesta.

 
- Kyllä sinä olet taas työmaan itsellesi järjestänyt, huokaisi äitini eilen, kun näki keskeneräisen penkinreunusprojektini pihavajan kulmalla. Äiti-kulta, minun puutarhani on puuhamaa eikä mikään työmaa. Huomaa vissi ero. Puuhaaminen on sitä, kun tekee jotain mistä nauttii.

Voihan se tietysti muiden silmissä näyttää epätoivoiselta, kun on keskeneräistä projektia siellä ja täällä. Mutta ei hätää. Kaikki edistyy ajallaan. Taktiikkani on: "Aloita ensin, kauhistu vasta sitten, että mihin tuli ryhdyttyä". Kerran aloitettu pitää tietysti saada päätökseen. Jos mietin etukäteen, että viitsiikö, kun on niin valtava homma, niin silloin en saa mitään aikaiseksi. Istun vain murehtimassa vaikka samassa ajassa olisin jo edistänyt asiaa.

Inhoan suomalaista lannistavaa "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" -hengenperintöä. Päinvastoin uskon, että jos tavoittelee pieniä asioita, saa vain pieniä asioita. Jos tavoittelee suuria, voi joskus onnistaa. Minä tavoittelen englantilaistyylistä puutarhaa silläkin uhalla, että se kuulostaa naurettavan mahtipontiselta. Englantilaiseen tyyliin kuuluu kukkapenkkejä kehystävät puksipuuaidanteet ja -pallot. Koska puksipuu ei meillä talvehdi, olen päätynyt tuijiin. Olen aloittanut yhdellä penkillä. Jos se onnistuu, teen seuraavana vuonna toisen penkin, kolmantena kolmannen jne. Ei kaikkea tarvitse saada heti. Mutta unelman eteen täytyy ponnistella vaikka sitten pieninkin askelin.

Kun aika on kortilla, aina ei homma edisty niin kuin elokuvissa. Mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Taimet ostin kuukausi sitten. Nurmikon kuorinnan ja istutuskuopan kaivamisen aloitin viikko sitten. Kaksi taimea kuoli odotellessa kastelun puutteeseen. Saldo jäi silti plussalle, sillä tänään tuli valmista!

Kuorin nurmikkoa noin 30 cm leveydeltä penkin ympäri. Kanttausrauta on tässä työssä paras apuväline. Karistelin nurmipaakkujen mehevän mullan säkkikankaiden päälle talteen.

Penkin reunassa oli aiemmin sorakanttaus estämässä nurmikon leviämistä kukkapenkkiin. Karistelin soran kuopan pohjalle. Kuopasta kaivoin noin 4o cm syvän. Vastaan tuli valtavia koivun juuria, hiekkaa ja lopulta savea. Tuntui pahalta leikata isoja juuria, mutta ei se nyt auttanut enää perääntyä. Hyvän pintamullan kasasin kekoihin talteen. Hiekan ja saven lappasin kottikärryihin. Kuormasta tuli niin painava, että en saanut enää kärryjä liikkeelle. Olin luvannut miehelle, että hänen ei tarvitse osallistua, mutta tässä kohtaa oli pakko pyytä apua. Vastalauseeksi tuli vain syvä huokaus - ei sen enempää murinaa. Kasvuun kelpaamattomalle maalle on meillä enemmän kuin käyttöä. Kaupungin puolen suurissa avo-ojissa kaadot ovat täysin vinksallaan. Olemme lisänneet maata kottikärry kerrallaan ojan keskiosaan, jotta vesi pääsisi valumaan poistoputkiin eikä jäisi ojan pohjalle.

Täytin kuopan talteen otetulla mullalla, kompostilla ja multasäkkien jämillä. Lisäsin kerroksien väliin vielä kanankakkaa jotta kasvu lähtisi hyvin käyntiin. Upotin jokaisen taimen ensin vesiämpäriin juomaan. Sitten jaoin ne tasavälein penkin reunalle.

Istuttamisessa on tärkeää, että sekä juuripaakku että istutuskuoppa on kasteltu hyvin. Taimi tulee istuttaa oikeaan syvyyteen siten, että juuripaakku ei jää koholle eikä uppoa liian syvälle. Maa täytyy tiivistä polkemalla hyvin, koska se painuu ajan kanssa. Painumiin kertyy talvella jäätä ja silloin kasvi paleltuu. Nimimerkillä kokemusta on. Kuvassa näkyy mullan tahrima jalkani sekä tyypillinen puutarha-asuni: reinot (miten niin kangastohveleita ei kannattaisi käyttää multahommissa?) ja ystävältä kymmenen vuotta sitten saatu mekko. Se oli epämuodikas jo silloin, kun sen sain, mutta se on lyömätön asu pihapuuhissa. Kangas on ohutta viskoosisekoitetta, ei hiosta ja kuivuu hetkessä. Likaiset ja märät multasormet voi huoletta pyyhkiä helmaan. Lika karisee kankaasta kuivuttuaan. Olen hukassa, jos mekko joskus rikkoutuu. Some things are ment to be. Minä ja mekko olemme pari.

Annan taimien juurtua pari-kolme viikkoa ennen kuin alan leikata niitä muotoon.

Penkissä kasvaa perennoja, jotka ovat täysikasvuisina korkeita ja kaatuvat ilman tukea. Aikaisemmin olen tukenut ne vihreällä verkkoaidalla. Nyt ne saavat oikean tukiaidan.

Länsipäätyyn istutin kartiomarjakuusen ja pallotuijan. Penkin itäpäädyssä oli jo valmiiksi timanttituija.

Kaunottaria ja kiusankappaleita

Viikonloppu on ollut lämmin. Harmi kyllä olen joutunut tekemään töitä enkä ole päässyt puutarhahommiin niin paljon kuin olisin halunnut. Tänään sentään ehdin muutamaksi tunniksi. Työn tuoksinassa vastaan tuli kaunottaria ja kiusankappaleita.

Kiusankappale nro 1. Näitä on riittänyt. Kolme suurta vaahteraamme siementävät järkyttävän paljon. Kitkin näitä etupihan puolella varmaan puolitoista tuntia vaikka olin tehnyt samaa työtä jo useana päivänä aikaisemminkin. Nyt ne on nitistetty!

Kaunotar nro 1. Lilac perfection on avautunut! Tässä illansuussa kuvattuna jo hieman supussa. On Hurrrjan kaunis tulppaani!

Kiusankappale nro 2. Teinpä sitten mitä tahansa, aina oli harmaa naukuja siinä jaloissa pyörimässä. Milloin ruohonleikkurin tiellä, milloin tunkemassa häntäänsä kuviin. Onnistui mokoma katkaisemaan pari kurkuntainta, kun karaisin niitä ulkona. Lopulta heitin katin sisälle, että sain hetken rauhaa.

Kaunotar nro 2. Nämä vaaleanpunaiset ovat todella komeita. Kasvavat tanakassa varressa ja nousevat korkealle. Tässä ne kylpevät ilta-auringossa.

Kaunotar nro 3. En erityisemmin välitä keltaisista kukista, mutta nämä tulppaanit ovat kyllä sulattaneet sydämeni. Ne hehkuvat auringossa.

Kaunotar nro 4. Kirsikkapensas kukkii! Kirsikkapuumme ei ole vielä aloittanut, mutta ehkäpä sekin kohta.

Kaunotar nro 5. Myös vuorenkilvet kukkivat. Ne ovat aina yhtä kauniita tähän aikaan vuodesta. Pidän tästä kasvista kovasti myös ilman kukkia, mutta onhan nuo vaaleanpunaiset hattarat piste iin päälle.

Rehotuksen rajalla

Kevät tulee kohisten! Osa puista ja pensaista on vielä kokonaan paljaina, mutta osassa on jo melkein täydet lehdet. Maisema muuttuu nyt joka päivä. Ensimmäiset tulppaanit ovat kukassa. Perennapenkit alkavat täyttyä vihreistä mättäistä. Tänään meillä näytti tältä:

Istutin viime syksynä paljon uusia tulppaaneita. Vasemmalla kerrottu tulppaani Lilac Perfection. Odotan jännittyneenä, miltä ne näyttävät, kun ensimmäiset kukat aukeavat täyteen loistoonsa. Oikealla Ollioules-tulppaanit ovat juuri avautumassa. Niiden seassa on jokin myöhäisempi tulppaani. Veikkaan, että ne ovat mustia Queen of Night -tulppaaneita. En kuolemaksenikaan muista mitä mihinkin penkkiin syksyllä lykkäsin....

Kotkansiivet ovat hullunkurisia. Ne kiertyvät keväällä auki kuin parvi lumottuja käärmeitä.

Nämä valkoiset narsissit ovat kukkineet näyttävästi ja pitkään. Lajike on Ice Follies.

Kevätpikkusydämet ovat jo aloittaneet kukinnan. Jättipoimulehdet ovat kohta jo täydessä mitassa. Taustalla näkyvät syysleimumättäät kasvat kokoa joka päivä.

Vihdoin sain edes kohtalaisen kuvan keltavuokoista. Ne värisevät pienimmässäkin tuulessa, jonka takia kuvista tulee helposti epätarkkoja. Vuokot ovat tulleet tontillemme itsestään. En ymmärrä, millä ihmeen ilveellä ne selvisivät viime kesän rajusta pensaiden alustojen kunnostuksesta. Olin todella iloisesti yllättynyt, kun ne ilmestyivät taas tutulle paikalleen kuin niitä ei olisi koskaan häirittykään.

Hurraa! Oja näyttää tänään tältä! Rinteen jyrkkään osaan viime kesänä istuttamamme maahumala on juurtunut hyvin ja lähtenyt voimakkaaseen kasvuun. Tasaiselle osalle istuttamamme maanpeittokasvit rentoakankaali (etualalla), nukkapähkämö (siniharmaat mättäät) ja herttavuorenkilpi ovat myös täyttäneet omat paikkansa hyvin. Kaikki nämä kasvit on lisätty pistokkaista tai jakamalla oman piha ylijäämistä. Paitsi tietysti nuo tulppaanit.

Rentoakankaalissa on kukkavarsien alkuja. Viime kesänä se ei vielä täällä ojan puolella kukkinut, mutta tänä vuonna se selvästi aikoo.

Vielä isompi hurraa! Etuojan puolella rönsyleimu on tehnyt sen, mitä siltä pyysinkin - lähtenyt nopeassa tahdissa täyttämään pinta-alaa. Kukkiakin se aikoo. Nuppuja on jo tulossa. Ojan toiseen päähän laittamani rentoakankaali on selvästi hitaampi. Saapa nähdä ehtiikö rönsyleimu vallata koko ojan ennen kuin akankaalien pistokkaat ehtivät kunnolla juurtua.

Buddhapatsaan suojeluksessa

Sain äitienpäivälahjaksi kauan toivomani buddhapatsaan. Uskomuksen mukaan buddhapatsas tuo onnea, mutta vain jos sen saa lahjaksi. Onnea ei voi ostaa, sen voi saada vain lahjaksi - siksi itse ostettu patsas ei toimi samalla tavalla. Tämä buddha on noin 20 cm korkuinen betoniin valettu patsas, joka on maalattu metallimaalilla. Sen pitäisi patinoitua kuin aito pronssiveistos. Sijoitin sen pistotien reunaan koynnöskaaren viereen paikkaan, josta kuljetaan usein ja joka näkyy ikkunasta. Kiveyksen reunassa kasvaa ketoneilikkamättäitä. Patsaan takana Lilac perfect -tulpaanit harkitsevat nuppujen avaamista. Odotan jännityksellä! Valkoiset narsissit ovat hurmaavia. Niiden tilalle kasvaa hunajasalviaa, kun aika on. Luulen, että buddhan on siinä hyvä olla - kukkien keskellä vartioimassa kulkureittejä.

 
Ihanaa äitienpäivää!
Sain kakkua ja kahvia sänkyyn. Lahjaksi sain tyttäreltä itse tehdyn meduusan (pehmolelu), mieheltä buddhapatsaan ja jalohortesian ja pojalta mykistyttävän runon:

Äiti on kuin ruusu: Se on kaunis ja tuoksuu hyvälle.
Äiti on kuin mänty: se on luja ja kestää kovimmatkin myrskyt.
Äiti on kuin juuret: ne pitävät sinut paikoillasi kunnes on aika mennä ja niille voi aina palata.
Äiti on kuin ruoho: se on pehmoinen.
Äiti on kuin puutarha: se on iloksi ja hyödyksi.
Olet maailman paras äiti!
Rakkain terveisin: oma kukkalapsesi (tosin ei taivasalla)

Kortin takapuolella Forrest Gumpia mukaellen:
Life is like box of chocolate, you never know what you get, accept lot's of love from your mother. That's sure.

Pidän patsaista, jotka sulautuvat ympäristöönsä. Ne eivät huuda olemassaoloaan vaan antavat puutarhassa kulkevalle löytämisen riemua. Kurkiveistokset kuuluvat ehdottomasti veden äärelle. Vastaavasti buddha tuntuu luonnolliselta paikassa, jossa se istuu kasvot aurinkoon päin suuria perennoja selkänojanaan.

 
Tänään oli aurinkoinen ja mukava päivä. Kierrätin kompostia kehikosta toiseen, jotta pääsin käsiksi pisimpään muhineen kompostin multavaan pohjakerrokseen. Levitin kompostin kasvimaalle, käänsin maan, kastelin huolellisesti ja kylvin siemenet. Olen myöhässä kasvimaan kanssa. Onneksi osa vihanneksista on sisällä esikasvatuksessa ja osan laitoin jo aikaisemmin laatikoihin kasvamaan.

Seuraavaksi pesin kasvihuoneen yltä ja päältä ja kannoin loputkin tomaatit sekä kaikki paprikat sinne. En vielä istuttanut - saa jäädä huomiselle. Lannoitin, sekoitin ja kastelin myös kasvilavan maan, mutta taidan odotella vielä ennen kuin siirrän avomaankurkut, kesäkurpitsat ja meloonit sinne. Yöt ovat melko kylmiä vielä. Kokemuksesta tiedän, että kurkut ja kurpitsat paleltuvat helposti. Melooneja kasvatan nyt ensimmäistä kertaa. Voisin kuitenkin kuvitella, että kylmä ei tee niille hyvää.

Kannoin myös pelargoniat ja kallan ulos ja siirsin krassiamppelin vilpolasta terassin puolelle. En ole ihan varma, mitä ne siitä pitävät. Toisaalta majailu vilpolassa on jo karaissut niitä lämpötilan vaihteluihin. Silti ensimmäinen yö ulkona on aina vähän riski.

Mies asensi kaivopumpun, kantoi puutarhakalusteet paikoilleen ja grillasi täydellisen äitienpäiväaterian. Söimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona. Tytär ulkoilutti kaneja. Poika maksoi hupparivelkaa nyppimällä voikukkia keräimen avulla (ostin kalliimman merkkihupparin sillä ehdolla, että poika tekee vähän hommia...). Upea päivä!

Koivuissa on poikkeuksellisen paljon siemennorkkoja. Eilinen sade puhdisti ilmaa hieman. Siitepölystä ovat kärsineet tänä keväänä nekin, jotka eivät pode allergiaa. Pienet hiirenkorvat ovat tulleet esiin. Kaikissa puissa ja pensaissa alkaa olla pientä vihertymisen merkkiä. Kiinanlaikkuköynnös avaa lehtensä ihan pian. Se on kiivennyt jo köynnöskaaren laelle! Tästä tulee ensimmäinen kesä, kun käynnöskaari on kokonaan vihreä. Kaari ja köynnökset se juurella on laitettu paikoilleen kolme kesää sitten.

myös tuhkapensas on vihertynyt kuin varkain.

Elämää lammen rannalla

"Puutarha ilman vesiaihetta ei ole puutarha" opettaa eräs puutarhakirjoistani. En ymmärtänyt tätä lausetta ennen kuin perustimme puutarhalammen. Käsitän nyt, mitä kirjoittaja tarkoitti. Kun menen puutarhaan, kävelen aina vaistomaisesti ensin lammen rantaan. Se on siinä kaiken keskellä ja keskipisteenä - sen ympärille puutarhaelämämme rakentuu. Istumme usein sen äärellä kuuntelemassa suihkulähteen solinaa ja tuijottelemassa veden pintaan peilautuvia pilviä. Grillivartaat, jätskikahvit ja päiväunet nautitaan ruokaryhmän penkillä aurinkovarjon alla lammen vieressä. Sadepäivinä arviomme sään laatua katselemalla lammen pintaa ikkunasta. Syksyisin pakkasyön tunnistaa jään muodostumisesta. Talvi alkaa virallisesti silloin, kun lampi jäätyy ja katoaa lumen alle piiloon.

Vaikka allas on keinotekoinen, sen vaikutus on aito. Siementävät kasvit kuten lemmikit ja sormustinkukat hakeutuvat sen reunamille. Bellikset luikkivat reunakivien raoista kohti vesirajaa. Lampi vetää puoleensa paitsi kasveja ja ihmisiä myös eläimiä. Linnut, oravat ja kissat käyvät juomassa siitä. Sammakot ja vesiliskot kutevat siinä keväisin.

Maksaruohot (etualalla) kasvavat jo tuuheana kumpuna. Kurkiveistoksia on kaksi. Ne ovat Pajutallin valikoimasta ja ovat kestäneet paikalla kaksi kesää ja kaksi talvea. Viikko sitten kuvaamani tarha-alpi on tänään tämän näköinen.

Lammen ympärillä kasvavat perennat ovat jo hyvässä alussa. Kuvan ukonhattu kukkii loppukesästä. Samassa lammen ympäri kiertävässä penkissä kasvaa liljoja, syysleimuja, harmaamalvikkia, jalokelloja, varjoliljoja, kurjenmiekkoja, peurankelloja, belliksiä, rentoakankaalia, sormustinkukkia, lemmikkejä, kuunliljoja, harjaneilikoita, punakärsämöitä, unelmatädykkeitä, kivikkokäenminttua ja mirrinminttua. Penkin pohjoisreunassa kasvaa komea lumipalloheisi, länsireunalla riipparaita ja eteläreunassa pensasruusu ja tuhkapensas. Josu-kissa on tullut ihmettelemään vesikirppuja. Se on saanut juosta vapaana koko kevään. Kissanhäkki on taas talven jäljiltä rikki. Onneksi Josu on sen verran arka (ja saanut naapurien isommilta kollipojilta turpaan riittävän monta kertaa), että pysyttelee enimmäkseen omalla pihalla. Veden pinta on normaalia alempana. Kun saamme kaivopumpun paikoilleen, lisään hiukan vettä letkulla. Vettä lisäilläänkin säännöllisesti koko kesän ajan. Sen määrä vähenee osittain haihtumisen takia, mutta erityisesti siksi, että käytän lammen vettä istutusten kasteluun. Yhtälö toimii hyvin: vettä tulee vaihdettua ja samalla saan lämmintä ja ravinteikasta vettä kasteluun. On se sitä paitsi helppoakin - upottaa vaan kannun tai ämpärin veteen ja alkaa loiskutella. Kastelukannu ja sinkkiämpäri asuvat tästä syystä lammen vieressä, jolloin ne ovat aina valmiina palvelemaan.

Riipparaita viikko sitten ja tänään.

Ensimmäiset nuijapäät ovat jo kuoriutuneet! Yllä: Sammakonkutu viikko sitten. Alla: Sammakonkutu tänään. Oikealla: Kiven päällä levähtävä sammakko viime kesältä. Laitamme suihkulähteen päälle vasta, kun nuijapäät ovat kehittyneet vähän suuremmiksi. Veden vaihdamme, kun vesiliskonpoikaset ovat tarpeeksi suuria kestämään rajun operaation.

Sormustinkukkia kolon tilkkeeksi

Juuri nyt  on oikea aika etsiä kiveysten koloista ja kukkapenkeistä sormustinkukan lapsia ja siirtää ne sille paikalle, missä niiden toivoo kesällä kukkivan. Kukinta on parhaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Tämä kuva on viime kesältä.

 
Sormustinkukka on uskollinen ystävä. Se on kaksivuotinen, jonka vuoksi sen kasvattaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, toisena vuotena tulee kukka. Vaivaan nähden palkinto on kuitenkin suuri - kukat ovat todella komeita. Kukinta kestää melko pitkään. Tanakka varsi pysyy pystyssä myös sateessa ja tuulessa. Itse kasvatan vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavia, mutta myös muita värimuunnoksia löytyy.

Tuuli lennättää siemeniä pitkälle. Varmimmin ne itävät tällaisissa karuissa ja kuivissa paikoissa. Pienetkin taimet kannattaa kerätä talteen. Kuva on viime syksyltä.

   
Kasvin saa pysymään puutarhassa vuosikausia, jos vain haluaa. Se nimittäin siementää tehokkaasti, jos malttaa olla leikkaamatta kukkavarsia ennen siementen kypsymistä. Loppukesästä pieniä lapsukaisia löytyy joka puolelta puutarhaa. Yleensä kerään niitä jo syksyllä ja istutan lopulliselle paikalleen, mutta työn voi yhtä hyvin jättää keväälle. Viime syksynä laitoin osan sormustinkukan lapsista laatikkoon talvehtimaan, kun en keksinyt siihen hätään niille paikkaa. Nyt keväällä paikka löytyi kuin tilauksesta:

Suuri kukkapenkki on painunut kuopalle. Keskellä kasvanut punainen lupiini on tehnyt juuri sen, mitä siitä sanotaan: vaeltanut omalta paikaltaan muiden kasvien sekaan. Nyt penkissä on kolo. Korotin maata tuoreella mullalla ja paikkasin kolon sormustinkukilla. Heitin sormustinkukkien sekaan yksivuotisen pioniunikon siemeniä. Tosin siemenet ovat pari vuotta vanhoja, joten en ole ihan varma niiden itävyydestä...

Sormustinkukan taimet talvehtivat säkkikankaan alla laatikossa. Tänään ne pääsivät kukkapenkkiin.

Kukkapenkin kolot saa tilkittyä kätevästi sormustinkukilla. Keskellä näkyy pieniä punaisen lupiinin alkuja. Ne eivät leviä samalla tavalla kuin siniset serkkunsa, joten niitä voi huoletta kasvattaa kukkapenkissä. Huono puoli on se, että ne eivät ole kovin kestäviä eivätkä viihdy kauaa samalla paikalla. Tämä alue oli kolme vuotta sitten täynnä punaisia lupiineja. Nyt on enää muutama jäljellä ja nekin ovat vaeltaneet nukkapähkämöiden sekaan. Annan niiden olla tämän kesän. Ensi keväänä käännän penkin ympäri. Nukkapähkämöt kaipaavat jakamista. Lupiinit ovat ehkä silloin kadonneet jo kokonaan.

Valonpilkahduksia

Krassit kurkottelevat ikkunan äärellä kohti valoa. Voiko ihminen murjottaa, kun näkee jotain tällaista? Miten hyvältä aurinko tuntuukaan! Kumpa vielä muistaisin, mitä väriä laitoin mihinkin astiaan... nämä ovat punaisia, mustia tai valkoisia.

Kuka keksi, että elämän pitäisi edetä lineaarisesti? Eihän se koskaan tee niin. Se menee eteen ja taakse, kiertyy mutkalla ja menee välillä solmuun. Joskus ihminen antaa kaikkensa, mutta kaatuu silti rähmälleen. Mutta pakko se on nousta uudelleen ja aloittaa alusta. Ei saa luovuttaa. Aika parantaa.

Itkin kaksi vuorokautta. Mieheni sanoi, että hänen sydämensä särkyy, kun näkee minut tuollaisena. Se sai itkun loppumaan. Minulla on niin paljon, mistä olla kiitollinen. Perhe on elämässä parasta. Toiseksi parasta on puutarha. Keskityn ilonaiheisiin, murheet vain paisuvat märehtimällä. Muistan jostain lukeneeni, että mullan koskettelu ja haistelu tuottaa mielihyvähormooneita. Allekirjoitan. Ruukutin tänään taimia isompiin ruukkuihin pari-kolme tuntia. Ihmeellistä, miten siinä puuhassa mieli rauhoittuu ja tyhjenee.

Iltapäivällä sade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Pääsin jatkamaan viikko sitten kesken jäänyttä kasvihuoneen asuttamisprojektia. Tomaatit ovat nyt muuttaneet pysyvälle paikalleen. Tosin muutamia ylimääräisiä taimia kasvaa vielä ruukuissa vilpolan penkillä. Paprikoiden kanssa odottelen vielä vähän. Ne ovat herkempiä kylmille öille kuin tomaatit, joten parempi pitää niitä toistaiseksi vielä sisätiloissa. Pavut kylvin suoraan kasvihuoneeseen. Avomaankurkut ja kesäkurpitsat pääsevät kasvilavalle heti, kun tässä ennätän. Tavoitteena olisi laittaa huomenna kasvimaa kuntoon ja kylvää siemenet. Salaatit, viinisuolaheinät ja tillit laitoin jo viikko sitten laatikoihin muurin päälle. Vielä ei näy itämisen merkkejä. Täytyy varmaan peittää laatikot hallaharsoilla.

Kesäkurpitsan sirkkalehdet ovat ällistyttävän suuret. Taimet kasvavat nopeasti. Siksi ne kannattaa kylvää melko myöhään. Ne on syytä siirtää ulos pian sen jälkeen, kun ensimmäiset lehdet ovat ilmestyneet. Muuten taimi kasvaa liikaa pituutta ja kestää huonommin kylmää.

Laatikoissa talvetetut kevätkaihonkukat ovat jo aloittaneet kukintansa.

Avitin laatikkoviljelyksiä hieman lisäkastelulla. Aamupäivän sade oli lähinnä tihkua.

Hurmehappomarja jäi keväällä leikkaamatta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kasvattaa siitä tiivis pylväsmallinen muotoon leikattu pensas. Mutta ehkäpä kuitenkin annan sen kasvaa vapaasti nuokkuvaan muotoon nyt, kun höyhenpensas sen vierestä on siirretty pieneen happamaan penkkiin.

Tarha-alpi ilmestyy maasta aina yhtä terhakkaana. Kasvi on voimakas leviämään. Se on elinvoimainen ja kaunis, mutta voimakkaassa maassa niin kookas, että kaatuu sateessa, jos sitä ei ole tuettu. Oma kasvustoni on päässyt jo liian suureksi. Sen tukeminen on hankalaa - kasvuston keskelle syntyy joka kesä lakoon painunut alue. Kukka on pylväsmallinen keltainen sarjakukka. Yksittäinen kukka muistuttaa  suikeroalpin kukkaa. Väri on sama.

Pionien lehtiruusukkeet ovat aluksi punaisia. Narsissit ovat auenneet. Ne loistavat kuin pienet lyhdyt lammen ympärillä.