Karkki vai kepponen?

Tämä on se päivä vuodesta, kun kannattaisi pysyä sisällä.

 
Halloweentunnelma on hiipinyt puutarhaan. Kaikenlaiset noidat ja kummitukset ovat liikkeellä.

Verta köynnöskuusaman lehdillä? Kuka on rikkonut lyhdyn? Ja millä oikeudella kurpitsa pitää jäljelle jäänyttä raatoa keinunaan?

Hämähäkki on kutonut seittiä tuikkulyhdyn ympärille. Kärhö vetää karmeaa peruukkia päähänsä. Kurpitsat hyppivät joka paikkaan.

Haravointiseuraa

Kanimme asuvat kesäaikaan puutarhassa. Talveksi ne muuttavat vilpolaan, joka pidetään lämmittimen avulla sen verran plussan puolella, että puput pärjäävät. Häkki tuotiin vilpolaan syyskuun lopulla, kun yöt alkoivat kylmetä, ja syyssateet alkoivat. Puput päästetään päivittäin hyppimään talossa sisällä vapaina, mutta tänään ne tuntuvat kaipaavan vaativampaa liikuntaa - ja selvästi myös raitista ilmaa. Tytär ulkoilutti niitä valjaissa ulkona pitkän tauon jälkeen. Touhua oli varsin hauska seurata haravointiurakan lomassa.

Viesti meni perille. Teuvo (yllä) murisi kameralle ja yritti purra sitä ja Kinuski, joka normaalisti aina tulee tervehtimään (alla), murjotti häkin perällä. Oli aika järjestää pupuille tekemistä.

Molemmat olivat niin tohkeissaan pihalle pääsemisestä, että jokaisesta puskasta piti maistaa matkan varrella. Teuvo juoksutti tytärtäni pitkin pihaa ja onnistui sotkeutumaan milloin minkäkin puun ja pensaan ympärille. Kinuski (jolla on pohjaton ruokahalu) söi jopa varisseita lehtiä hyvällä ruokahalulla.

Kun pupu alkaa pestä turkkia ja tassuja, on aika palata kotiin.

Kasvihuone talviteloille

Kasvatin tänä vuonna tavallisten tomaattien lisäksi minisydäntomaatteja ja amppelitomaatteja. Vain amppelitomaatit ehtivät kypyttää kaikki hedelmät, muihin jäi raakileita.

 
Tomaattikausi on päättynyt. Taimet ovat saaneet paleltumia. Osa lehdistä on homeessa. Tytär poimi tänään kasvihuoneen tyhjäksi. Huomenna kiskon taimet pois ja siivoan tilan. Niin kuin keväällä epäilin, kaikki tomaatit eivät ehtineet kypsyä, koska myöhästyin taimien kanssa. Mutta raakileita ei kannata heittää pois, sillä niitä voi kypsyttää laatikossa sanomalehtien välissä viileässä tilassa. Vanha kansa neuvoo käärimään hedelmät yksitellen paperiin, mutta en minä jaksa.Varsinkaan noita pieniä. Ladon ne vain harvalti laatikkoon rypistettyjen sanomalehden sivujen päälle ja peitän vielä yhdellä sanomalehdellä. Meillä käytetään myös raakoja tomaatteja. Varsinkin kastikkeisiin ne sopivat erinomaisesti.
 

Osa lehdistä on homeessa. Silloin alkaa olla kiire kerätä loput hedelmät talteen. Muuten kaikki on pian homeessa.

Suloinen sammal

Nämä lasitettua savea olevat lampaat ja pajusta tehdyt kurjet ovat ainoat puutarhaveistokset, mitä minulla on. En ole halunnut enempää veistoksia, koska vaarana on erilaisten tyylien sekoittuminen epämääräiseksi sillisalaatiksi. Olen aina pitänyt lampaista, siksi näiden valinta oli lopulta aika helppo, vaikka veistoksien tarjonta on ylenpalttisen moninainen. Valitsin nämä myös aivan erityisestä syystä: pinta on rosoinen. Olen pitänyt näitä ulkona kesät talvet ja ihmetelly, miksi ne eivät suostu sammaloitumaan. Mutta tänään huomasin, että odotus on palkittu, kuoppaiseen pintaan on alkanut syntyä sammallaikkuja! Unelmani on, että jonain päivän ne ovat vihreä turkin peitossa.

 
Tiedän ihmisiä, jotka vihaavat sammalta ja jynssäävät sen pois mihin ikinä se sattuu asettumaan. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä. Minusta sammaleet ovat kauniita ja ihanan pehmoisia. Ne tuovat juuri sellaista ajan patinaa ja vanhan puutarhan tunnelmaa, jota tavoittelen. Olen pyrkinyt edistämään sammalien leviämistä puutarhassani monin eri tavoin.

Olen iloinen. Pistotie on vihdoin alkanut sammaloitua. Koko kesän ajan jatkunut säännöllinen haravointi ja kitkeminen on edistänyt tiiviskasvuisen ja matalan sammalen muodostumista kivituhkan pintaan.

 
Punasaviruukut ja punaiset tiilet patinoituvat itsestään, kun niitä pesee vain varoen. Hankalaa on sen sijaan ollut pistotien pinnan sammaloimisprojekti. Olen antanut maa-ainesten levitä ohuelti kivituhkan päälle ja välillä kastellutkin tietä, jos on ollut pitkiä aikoja kuivaa. Sammal on lähtenyt kyllä kasvamaan, mutta samalla myös rikkaruohot ovat innostuneet. Isäntä ei oikein ymmärrä, haluaisi myrkyttää tienpätkän Roundupilla, mutta minä en anna. Sen sijaan olen uutteraasti kitkenyt sitä koko kesän. Välillä olen epäillyt järkeäni, onko tien sammaloituminen todella kaiken vaivan arvoista. Mutta kyllä se on. Pistotie on meidän kulmatonttimme kulkuaukko takapihalta kadulle. Se on vain noin kymmenen metriä pitkä ja nelisen metriä leveä, mutta se on aivan keskellä tonttia. En halua ajatella sitä tienä, jonka ympärillä puutarha on, vaan osana puutarhaa. Koska puutarhan hoitaminen on minulle ensisijaisesti tilan luomista, on tienpätkä maisemoitava kokonaisuuteen sopivaksi. Se ei ole aktiivisessa käytössä, sillä autot jätetään pääsisäänkäynnin eteen tontin toiselle puolelle. Mutta sitä käytetään silloin, kun peräkärry tai venetraileri tuodaan pihaan tai meille tulee vieraita. Sen vuoksi tie tulee pysymään tienä vastaisuudessakin, vaikka kaikkein mieluiten laittaisin siihen tietysti nurmikon ja kukkapenkkejä.

Vanhojen laattojen välit ovat jo mukavasti sammaloituneet. Mutta huoltoa ne vaativat - siellä missä on sammalta, siellä on myös rikkaruohoja, joten kitkemistä ei saa laiminlyödä.

Kasvimaan reunaa rajaavat turveharkot ovat jo vanhoja. Ne ovat sammaloituneet itsestään.

 
Tänään teimme tyttären kanssa "sammalmaalauksen" kesällä perustetulle turveharkkoreunaiselle kohopenkille. Turveharkot näyttävät ikäviltä uusina. Ne sammaloituvat ajan oloon, mutta minun makuuni liian hitaasti. Kuulin jostain vinkin, että sammaloitumista voi edistää sivelemällä harkot piimän ja sammalsilpun seoksella. En tiedä toimiiko se, mutta ainakin olemme nyt yrittäneet. 

Kävin keräämässä hylätyn hiekkakuopan reunalta sammalta (en siis tuhonnut metsämaisemaa) ja sekoitimme sen murusina neljään litraan vanhaa piimään. Haju oli... noh miten sen kauniisti sanoisi... sama kuin pikkuvauvan sinappivaipassa. Tytär piteli nenäänsä.

Sitten levitimme sammalpuuron harkkojen pinnalle.

Tässä seos on vielä märkää. Pari tuntia myöhemmin pinta oli jo tummentunut. Sitten vain odottelemme...

Nurmikolla sammal on ongelma, sillä se kestää huonosti kulutusta. Mutta tontin laidoilla ja kulmauksissa se saa minun puolestani levitä rauhassa. Omenapuut ovat kapealla kaistaleella talon ja tien välissä. Siellä sammal ei haittaa. Päin vastoin, eipähän tarvitse niin usein ajella ruohoa hankalassa paikassa.

Arjen yläpuolella

Voiko näin kauniita lehtiä haravoida?

 
Olen onnekas, minulla on vapaapäivä. Lapsilla on syysloma - he nukkuvat vielä. Talossa on myös kaksi kaveria yökylässä. Heräsin tapojeni vastaisesti aikaisin, mies herätti kahvikupilla ennen töihin lähtöä. Miten ihanaa kupsutella hissukseen uinuvassa talossa. Olen lueskellut vanhoja puutarhalehtiä ja piirrellyt suunnitelmia muistikirjaan. Taivas on pilvessä, mutta aamu on raikas. Mitä minä täällä sisällä, menen ulos!

Lampi on puutarhan sydän syksylläkin. Ihmeellistä, miten niin pienikin määrä vettä toimii samoin kuin oikea ranta - se rauhoittaa ja ylevöittää mielen.

Maata peittävät

Syksy on hyvää aikaa siirtää perennoja. Jatkoin tänään viikonloppuna aloittamaani puuhaa, maanpeittokasvien siirtelyä ja jakamista.

Pelastin keväällä muutaman ketoneilikan siemenestä itäneen taimen matalaan koriin. Kesän aikana niistä kasvoi tuuhea mätäs. Lapset pääsivät tänään emonsa viereen. Kaivoin niiden tieltä rentoakankaalit ylös ja käytin niitä toisessa paikassa. Jätin akankaalia vielä hieman ketoneilikoiden taakse. Se on niin kaunis kukkiessaan, että en hennonut luopua siitä tällä paikalla kokonaan, vaikka se tappelee todennäköisesti jo ensi kesänä elintilasta ketoneilikan kanssa.

Rentoakankaali on kova leviämään. Kaivoin kivien koloista tien reunasta ylimääräiset ja istutin ne etupihan uuteen ojapengermään. Ojan toiseen päähän laitoin rönsyleimua, joka täyttää myös nopeasti suuria pintoja ja kasvaa tiheänä mattona. Kuva on työn alkuvaiheesta. Nyt mullattu alue on istutettu täyteen.

Poistin rönsyleimut kokonaan kukkapenkistä, koska ne eivät millään pysy niille varatussa tilassa vaan ahdistelevat kaikkia naapureitaan. Ojapengermällä ne saavat levitä kaikessa rauhassa. Pilkoin lapiolla maton noin 15x15 cm palasiin ja istutin mättäät noin 20 cm välein uuteen paikkaan. Tätä kasvia voi helposti lisätä myös keväällä rönsyistä, kuten tänä vuonna tein.

Arvokkaat minuutit

Koivut ja vaahterat ovat jo pudottaneet lehtensä, mutta monet pensaat ovat vielä värikkäitä. Viimeiset perennatkin sinnittelevät vielä. 

  
Syksyssä on paljon hyvää, mutta yksi merkittävä miinus: valoisa aika on lyhyt. Tänään lopetin työt aikaisemmin ja olin puutarhassa jo kolmen aikaan. Valo oli aivan ihana! Vaikka huhkin otsa hiessä, muistin myös nautiskella ja vetää raitista ilmaa ja kostean mullan tuoksua itseeni.

Höyhenpensaan syysväri on ihastuttava.

Riipparaita on edelleen tuuhea ja vihreä, mutta lumipalloheisi sen naapurissa on jo lähes kokonaan paljas.

Keltaiseksi värjääntynyt rinneangervo muodostaa upean parin komeamaksaruohon kanssa.

Laikkukirjokanukan marjat ovat kuin helmiä. Niissä on aavistuksen liilaan vivahtava sävy, joka tekee niistä epätodellisen tuntuisia.

Syksyn sitkeät

Krysanteemi jaksaa yhä kukkia.

 
Ihmeellistä, että puutarhassa on yhä kukkia, vaikka puut ovat jo pudottaneet puolet lehdistään. Suurimman osan perennoista olen jo leikannut matalaksi, mutta viimeiset perennat eivät hevillä luovuta: kukkia löytyy mm. syysleimuista, verikurjenpolvista, mirrinmintuista, belliksistä, muurikelloista, syyshortesioista ja ruusuista. Myös kesäkukissa on muutamia ällistyttävän sitkeitä: viimeiset noolanat, piiankielet, krassit, rusoikikukat ja petuniat kantavat vielä yksittäisiä kukkia. Samettikukat, krysanteemit, syklaamit ja maksaruohot eivät ole huomaavinaankaan, että kesä on päättynyt.
 

Bellis on uskollinen. Se kukkii toukokuusta lokakuulle - vuodesta toiseen.

Iki-ihana hanhikki on yhä valkoisten kukkien peitossa.

Vaikka suurimman osan rusoikikukista kuivatin jo talven varalle, jätin yhden laatikollisen vielä puutarhaan kukkimaan. En arvannutkaan, että ne kestävät näin myöhään syksyyn.

 
Istuimme viimeisen kerran tänä vuonna puutarhassa kahvilla. Sen jälkeen kannoimme puutarhakalusteet talviteloille. On ollut lämmin ja aurinkoinen päivä. Mutta syksy on tullut, sille ei voi mitään. Yöt ja aamut ovat todella kylmiä. Pimeä tulee aikaisin, eikä työpäivän jälkeen ole enää valoa puutarhassa työskentelyyn. Tänä syksynä on satanut paljon. Siksi en malttanut pysyä tänään sisällä, vaikka kotitöitäkin oli rästissä. Istutun kukkasipuleita, leikkasin perennoja, keräsin tavaroita ja siivosin roskia. Haravointia olin jo aloitellut aiemmin, mutta päätin nyt malttaa odottaa, että kaikki lehdet ovat pudonneet ennen kuin jatkan.

Isäntä aloitti pitkään vältellyn työn (lievän painostuksen alaisena): Etupihan pikkuojan täyttö/putkitus on ollut listalla vuosikausia. Työn motiivina on laiskuus: Täytetty oja on helpompi pitää siistinä. Nyt siinä on rehottanut rikkaruohoja, joiden niittäminen trimmerin kanssa on ollut työlästä. Lisäksi ojan reunaan istutetut sireenit ovat kärsineet kuivuudesta. Kun oja on täytetty, sireenit saavat paremmat kasvuolosuhteet. Täytetyn ojan pinnalle istutan huoltovapaita maanpeittokasveja omista pistokkaista. Olen kasvattanut niitä koko kesän laatikoissa ja alan olla jo vähän huolissani, että ehdinkö saada ne maahan ennen yöpakkasia. Vielä on päättämättä mitä ja miten järjesteltynä, mutta ehdolla on mm. herttavuorenkilpiä, rentoakankaalia, rönsyleimua ja kevätkaihonkukkaa. Tuskin laitan näitä kaikkia... Ylimääräiset istutan isoon ojaan.
 

Isäntä kaivoi rikkaruohot lapiolla pois ja syvensi ojaa niin, että putki saadaan suoraan.

Putket eivät ole ihan halpoja, mutta onneksi niitä ei tarvittu tämän enempää.

 
Päivän sitkein oli kuitenkin aurinko. Se viivytteli pitkään puiden latvoissa ennen kuin alistui ja painui taivaanrantaan.

Ihana valo helli meitä tänään. Tällaisia päiviä ei ole enää montaa jäljellä ennen kuin talvi tulee ja nielaisee kaikki värit.

Mennyttä ja tulevaa

Tilaamani kukkasipulit ovat saapuneet. Ruskeat paketit tuntuvat jotenkin juhlallisilta. Niitä tekee mieli hypistellä ja käännellä varovaisesti käsissä ennen kuin avaa. Ilmassa on jännityksen tuntua ja suuria lupauksia. Ehkäpä huomenna pääsen istuttamaan. Muistikirjassa on jo suunnitelmat valmiina. Leikkasin kuvastosta kuvat talteen, jotta voin talven pimeinä päivinä katsella, mikä on se, mitä kannattaa odottaa.

Tilasin narsisseja, krookuksia ja neljänlaisia tulppaaneita.

 
Keräsin tänään kasvimaan tyhjäksi. Viimeisinä lähtivät punajuuret ja loput yrteistä.
 

Kuivaan oreganot pieninä nippuina. Ruohosipulia oli niin vähän jäljellä, että syömme ne tuoreina. Punajuuret ovat sekä minun, että kaniemme herkkua. Minä saan ne pyöreät osat ja kanit saavat naattitupsut.