Edistysaskelia

Aitaprojekti on edistynyt. Vielä pitäisi kitkeä loput rikkaruohot orapihlajan juurelta ojan puolelta. Olin ajatellut ehdä sen tänään, mutta ulkona on liian kuuma. Tontin puolelta ja aidan alta homma on jo tehty. Kun rikkaruohot on nujerrettu, levitämme kuorikatetta koko aidan pituudelta juurille ja aidan reunaan molemmin puolin noin puolen metrin leveydeltä, jotta rikkaruohot eivät pääse enää leviämään ojasta pihaan. Kuorikatetta haetaan peräkärryllinen, kun kitkeminen on saatu päätökseen.
  

Vanhan seljan, huonokuntoisen viitapajuangervon ja sen sekaan kasvaneen orapihljan kaatamisen jälkeen aidassa oli kolo. Se ratkaistiin lopulta pajuaidalla. Kuva on ojan puolelta. Viitapajuangervon nuoret juuriversot (kuvassa etualalla) säästettiin. Niiden annetaan levitä rauhassa alas rinteeseen. Tontin puolella keskellä pajuaitaa kasvaa nelimetrinen vaahteranuorukainen, joka saa kasvaa omassa tahdissaan puuksi. Sen alla kasvanut kolme viikkoa sitten matalaksi leikattu vanha viitapajuangervo kasvaa terveempänä takaisin paikoilleen. Tällöin pajuaita jää angervopensaan keskelle. Pajuaita ei ole ikuinen, mutta siinä ajassa, kun se lahoaa pilalle, on angervo jo täyttänyt kolon niin, että väliaikainen näkösuoja voidaan poistaa.

 

Uskoisin, että myös kotiloita tulee tontille vähemmän aitaprojektin jälkeen. Kitkemisen aikana hellämielisyyteni vaihtui joukkomurhaajan tunteettomuuteen, kun kotiloita pesi juurakossa rikkaruohojen suojassa laumoittain. Mieheni liiskasi ne tyynesti kantapäänsä alle, mutta minä en kyennyt. Ikään kuin se asiaa jotenkin muuttaisi, mutta ainakin sain psykologista etäisyyttä hirmutekoon: keräsin kotilot ämpäriin, heitin rikkaruohoja päälle ja kaadoin kiehuvaa vettä perään. Veden jäähdyttyä kaadoin ämpärin sisällön kompostiin. Näin minun ei tarvinut nähdä, mitä olin tehnyt.  

Matalaksi leikattu viitapajuangervo versoo jo uutta tuoretta kasvua. Pensaat ovat siitä ihania, että ne voi aina nuorentaa leikkaamalla, jos ne muuttuvat harvoiksi ja risuisiksi.

Ostimme myös kolme rinneangervon taimea, jotka istutan pajuaidan reunaan ojan rinteeseen. Pitkän tähtäimen tavoitteemme on, että jonain vuonna ojassa ei ole enää lainkaan rikkaruohopeltoa, jota täytyy jatkuvasti niittää. Matalat ja tuuheta pensaat toimivat kuivissa rinteissä erinomaisesti. Meillä on rinneangervoaidanne myös puutarhan puolella (kuvassa oikealla). Se hoitoleikattiin matalaksi keväällä. Eipä uskoisi! Se on jo nyt kasvanut reiden korkeudelle. Rinneangervo on lempiangervoni. Sen kasvutapa on kaunis ja lehdet koristeelliset. Täydessä kukassa se saa kaikki vierailijatkin huokailemaan ihastuksesta.