perjantai 3. kesäkuuta 2011

Ystäviä ja vihollisia

Poikani on kiltti ja ihana mussukka. Mutta hänen skeittilautansa on kaamea riiviö. Se ei jostain syystä tule toimeen ruukkujeni kanssa - aina haastamassa riitaa. Yleensä skeitti voittaa tappelun. Nyt on riippukeinukin rekrytoitu rähinäremmiin. Se pisti pirstaleiksi toisen korkeista ja huippukauniista valkoisista ruukuistani.

Väkivallan uhrit odottelevat loppusijoitustaan risukasan vieressä aitan takana.


















Onneksi toinen ruukuista säästyi. Olin kieltämättä sijoittanut ne aika lähelle riippukeinua, mutta en voinut aavistaa, että se on NIIN reviiritietoinen, että oikein katkaisee köyden, jotta voi lennättää viattoman lapseni ruukun päälle niin, että molempiin sattuu.

 
Ruukkuharmiin auttaa se, että naapurin valtavat sireenit kukkivat kuin viimeistä päivää ja levittävät tuoksua ihanasti myös meille. On ilta, istun parhaillaan kannettavan kanssa terassilla. Tällaisena hetkenä tuoksu tuntuu ihmeellisen voimakkaalta. Meidän sireenimme ovat vielä pieniä ja tekevät vasta vähän kukkia. Unkarin sireenimme ovat reilusti kookkaampia, mutta ne ovat nyt vasta nupuilla.

Myös rakas rönsyleimu ilahduttaa minua tänään. Se muodostaa pinkin maton kukkapenkissä. Se on kovin innokas leviämään ja kiihkeä kukkimaan. Otin siitä varhain keväällä muutamia rönsyjä ja laitoin aitan nurkalle suuriin ruukkuihin. Se täytti ne hetkessä. Ehkäpä kokeilenkin tätä kasvia ojan kulmalle, miten se siinä viihtyisi. Rönsyistä lisääminen on lapsellisen helppoa.

Rönsyleimu leviää nopeasti. Verikurjenpolvet ovat hätää kärsimässä. Pitää siirtää ne toiseen paikkaan.

Toukokuussa leikatut pistokkaat ovat jo vallanneet jättiruukut! Taustalla kukkii akileija.




































Nämä akileijat ostin valmiina taimina. Ne ovat nyt puutarhassa toista kesää. En osaa arvioida, miten ne leviävät. Viihtyvät ainakin tässä aurinkoisella paikalla hyvin. Istutin ne ruusuorapihlajan juurelle. Metsästin ruusuorapihlajaa monta vuotta ennen kuin viime kesänä löysin taimen. Hyvin se on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Leikkaisin sitä keväällä, jotta se lähtisi heti alkuvaiheessa kasvamaan kauniin muotoiseksi. Kasvi on keskeisellä paikalla, se näkyy terassilta ja keittiön ikkunasta. Olen nähnyt Hollannissa suureksi puuksi kasvaneen yksilön täydessä kukassa, jonka jälkeen sain pakkomielteen. Tiedän, että siinä menee vuosikymmeniä, mutta tahdon sellaisen puun. Kukkiessaan se muistuttaa valtavaa vaaleanpunaista hattaraa. Leikkaamisesta pitää kuitenkin huolehtia, ettei tule sellaista harvaa ja rumaa muotopuolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti