torstai 2. kesäkuuta 2011

Työntäyteinen helatorstai

Tomaattien kanssa on tänä vuonna ollut murhetta. Siemet itivät huonosti ja kasvu on ollut hidasta. Aikaisempina vuosina taimet ovat tähän aikaan olleet jo puolta suurempia. Voi olla, että sato ei ehdi kypsyä tänä vuonna. Toivon pitkää ja lämmintä syksyä.
Sain tänään paljon aikaan. Ensin harvensin retiisit kasvimaalla. Sitten siivosin kasvihuoneen ja istutin loputkin tomaatit ja paprikat sinne. Pavut saavat jäädä huomiselle.

Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa Mavras-paprikaa, joka tekee mustan hedelmän. Luulin ensin, että taimet ovat sairaita, kun lehdet tulevat esiin käpristyneinä, mutta ilmeisesti kasvi vaan tekee niin: aukaisee lehdet sitten, kun ne ovat suurempia. Taimet ovat jo kukassa, vaikka ovat selvästi tavanomaista paprikaa pienempiä kooltaan.



Kasvihuoneen jälkeen kävin kadunpuoleisen ojan kimppuun. Tonttimme on kulmatontti, joten ojaa on pitkästi. Se on syvä ja leveä. Toinen piennar on meidän puolta, toinen kaupungin puolta. Kaupunki niittää oman puolensa kahdesti kesässä, mutta toinen puoli meidän on niitettävä itse. Työ on tylsää ja epämotivoivaa, koska oja ei näy puutarhan puolelle lainkaan, mutta tekee kuitenkin hoitamattomana talon julkisivusta epäsiistin. Koska haluamme ajan oloon päästä ojan niittämisestä eroon, olemme aloittaneet pitkän projektin sen kunnostamiseksi. Tarkoitus on istuttaa koko rinne täyteen sellaisia monivuotisia kasveja, jotka ovat mahdollisimman huoltovapaita ja tiiviitä kasvutavaltaan niin, että rikkaruohoja ei tarvitse kitkeä. Olemme aloittaneet ojan lyhimmältä pätkältä ja laittaneet sinne vuorenkilpeä, nukkapähkämöä ja rentoakankaalia. Koska kasvit on lisätty itse jakamalla, niitä ei tietenkään kerralla ole ollut riittävästi koko alueen täyttämiseksi.

Laitoin tänään työn alla olevan ojan tasaiselle reunalle tyhjiin koloihin loput koristekurpitsat, krassit ja noolanat, joille ei pihan puolelta löytynyt paikkaa. Rinteen jyrkimpään kohtaan kylvin apilaa ja viherlannoiteseosta, jossa on sekaisin hunajakukkaa, veriapilaa ja viljatarta. Hunajakukalla on pitkä paalujuuri, jolla se porautuvat syvälle maahan, veriapila sitoo typpeä ja parantaa siten rinteen kasvuoloja tulevaisuutta ajatellen ja viljatar sitoo maan pinnan. Em. kasvit ovat yksivuotisia, joten ratkaisu ei ollut lopullinen, mutta kun pinta-alaa on niin paljon, että jollain se piti saada täyteen siksi aikaa, että saan perennoja lisättyä riittävästi. Rikkaruohot olimme myrkyttäneet jo kahteenkin kertaan, mutta edelleen siellä oli muutamia sinikkäitä. Yritin nyppiä ne pois alta ennen kuin tein uudet kylvöt. Eniten minua huolestuttaa nyt, miten itäminen onnistuu, kun kylvös on aika vaikea pitää kosteana. Rinne on jyrkkä ja paahteinen. Laitan kuvia ojasta myöhemmin.

Ennen istutusta upotan aina juuripaakut hetkeksi vesiämpäriin imemään vettä. Kuvan krassi on pensaskrassi.


Koristekurpitsa on kiitollinen kasvi. Laitan niitä lähes joka vuosi. Jos penkissä on kolo, tökkään siihen kurpitsan. On hyvä, että isossa puutarhassa on kolontäyttökasveja, joilla keskeneräisetkin paikat saa helposti näyttäviksi. Maalasin tänä vuonna maito- ja mehutölkit akryyliväreillä läpikuultavan turkooseiksi. Näin ne näyttivät ikkunalaudalla paljon hauskemmilta kuin ilman maalia. Pieni vaiva, mutta ilo silmälle. Purkkeja katsellaan kuukausia, joten mieluummiin niitä katselee, jos ne ovat kivan värisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti