Ojaprojekti etenee

Ojan lyhin osa, silläkin pituutta noin 10 metriä, on tämän kesän suurin kunnostusprojektimme. Rinteen tasaiselle osalle istutin jo viime syksynä vuorenkilpiä ja nukkapähkämöä sekä kuvassa etualalla näkyvää rentoakankaalia. Pensasaidan ja istutusten välissä on paksusti sanomalehteä ja sen päällä katekangas. Tarkoitus on tukahduttaa rikkaruohot sillä tavoin. Emme uskaltaneet käyttää myrkkyjä niin lähellä pensasaitaa, vaikka muun osan myrkytimmekin Roundupilla. Harson päälle on tarkoitus laittaa kuorikatetta. Rinteen jyrkkä osa oli käsittelyssä eilen. Kadunpuoli on kaupungin maata. Talvella ojaa käytetään lumenkaatopaikkana, joten vain sellaiset kasvit tulevat kysymykseen, jotka kestävät lumen painon.

 .
Eilen saimme ojaprojektin taas yhtä vaihetta pidemmälle. Jyrkkään rinteeseen tekemäni kylvö ei ole oikein onnistunut. Vain muutamia siemeniä on itänyt. Olimme poissa pari päivää juuri kylvön alkuvaiheessa, jolloin maa olisi pitänyt pitää kosteana. Kun palasimme, ja näin karrelle kuivuneen rinteen, en enää edes yrittänyt vaan siirryin suoraan vaihtoehtoon kaksi: maahumalaan. Se leviää nopeasti ja sietää kuivuutta. Minulla oli kukkapenkissä vahingossa syntynyt melko mittava kasvusto maahumalaa, jonka olin tarkoituksella antanut olla. Pidin sitä ojaa varten varalla.

Kasvusto syntyi hieman hupaisalla tavalla: Viime kesänä punatähkät eivät enää nousseet maasta. En tiedä oliko syynä pakkanen vai myyrät, mutta yhtäkaikki penkissä oli kolo. Ajattelin säästellä koloa, koska puutarhassa on jatkuvasti jokin kasvusto, jota pitää jakaa, ja sitten ihmetellään, että missä olisi tilaa. Nostin koloon suuren ruukun, johon olin istuttanut kesäkukkia ja maahumalaa. (Varoitus: älä tee niin, jos et halua maahumalaa kukkapenkkiisi.) Kesän lopussa maahumala oli ryöpynnyt ruukun reunojen yli kukkapenkkiin, juurtunut sinne pitkillä rönsyillään ja tehnyt niin tiheän pöheikön, että koko ruukku piiloutui sen sekaan. Jotta sain syksyllä ruukun kasvuston alta pois, leikkasin maahumalat ruukun reunoilta poikki, mutta annoin maahan juurtuneiden olla. Arvelin, että humalalle on vielä käyttöä. Niin kuin nyt sitten olikin.

Kaivoin kasvuston penkistä ja katkoin rönsyt sellaisiksi paloiksi, että jokaisessa oli vähän juurta mukana. Maahumala kasvaa kyllä latvapistokkaistakin, mutta nyt en halunnut ottaa riskiä. Rinne on todella paahteinen ja jyrkkä, siinä on kuivuuttakin sietävä kasvi koetuksella. Kyllä oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, olimme kuin kiinalaiset riisipellolla: Toinen kulki edellä tekemässä koloja, joihin valutti ensin vettä, toinen tuli perässä ja tökkäsi koloihin kasveja. Olimme varsinainen näky. Kun märillä multaisilla käsillä pyyhkii hikeä otsalta ja läpsii hyttysiä, on yltä päältä märkä ja mullassa. (Kun on vielä suojannut hiukset hapsullisen huivin sisään ja pukeutunut rantasandaaleihin ja batiikkivärjättyyn kesämekkoon, niin viherhipin maine ei ainakaan laimene.)

Onneksi yöllä ja tänään päivällä on satanut. Kastelimme kyllä eilen rinnettä pitkään ja hartaasti, mutta lisäkosteus ei todellakaan haittaa.

Ojassa riittää vielä työtä. Tarkoitus on laittaa pensasaidan ja penkin väliin kuorikatepolku, jotta aidan leikkaaminen on edelleen mahdollista. Kaupungin puoli ojasta on syytä myrkyttää vielä kerran. Roundup ei tepsi korteisiin. Kun muut kasvit ovat ojasta kuolleet, korteet ovat lähteneet leviämään. Harkitsen, että antaisin niiden olla ja levitä. Eipä tarvitsisi miettiä, mitä sillä puolella ojaa saisi viihtymään. Sama se nyt on, mikä kasvi maan peittää, kunhan saamme ojasta siistin. Korteetkin ovat kauniita, kun ne kasvavat tuuheana kasvustona, missä ei ole muuta seassa. Olen kai vähän vajaa, kun pidän kasveista, jotka yleisesti luokitellaan rikkaruohoiksi. Sekä maahumalaa että peltokortetta pidetään maaseudulla ihan syystäkin pelottavina kasveina, sillä ne ovat pellolle levitessään viheliäisiä. Lohtuna niille, jotka pelkäävät, että tuhoan muiden pihat ja pellot, voin kertoa, että oja rajoittuu asfaltoituun tiehen, eikä viljeltyä peltoa ole mailla halmeilla. Ongelma on siis enintään omani, jos nämä kasvit lähtevät leviämään ojasta pihamme puolelle.

.

Korteet kasvavat ojassamme hassuina tupsuina. Ne näyttävät oikein viehättäviltä. Vähän kuitenkin huolettaa, että järjestänkö itselleni ongelmia, jos annan korteiden levitä. Niitä on todella vaikeaa kitkeä, jos pääsevät valtaamaan sellaisia alueita, mihin en niitä halua.